perjantai 25. marraskuuta 2011

Double T: Tennessee & Thanksgiving...

... hahahaa oonpas hupaisalla tuulella. Ei vaan no mutta kuitenkin mennänpäs nyt asiaan. Viime viikko siis meni oikeestaan ihan kokonaan sielä Tennesseessä kisaillessa. Aamulla uitiin pitkällä ja illan finaalit vedettiin aina lyhyellä jardilla. Mun uinneista ihan lyhyesti sen verran, että vaparit ei oikein lähteny mihinkään, mutta onneks rinta sitte kuitenkin lähti edes jotenkin siedettävästi. Jardi aika käännettynä metreille 100 rinnassa oli 1.11 ja osia ja 50ru taas 31 ja osia... eli ei ihan kehnoa... Niistä vapareista mun ei varmaan kauheesti edes tartte puhua.. jo jotain kiinnostaa tarkemmin niin tulokset löytyy netistä (jos siis jaksaa kaivella).
         Muutenkin viikko tennesseessä oli mulle vähän rankka... olin jotenkin ihan henkisesti hukassa koko reissun ja itkeä pillitin kun ei tullu sitä tulosta vapareissa mitä olisin halunnu tässä vaiheessa nähdä. Valmentajat tosin yritti lohdutella mua ja sanoa, että mun pitää olla kärsivällinen (liittyen siihen miten paljon ollaan mun tekniikkaa ja treeniä muutettu). Ne sano myös sitä, että vaikka mun uinti näyttääkin hyvältä ja voimaa on enemmän kun koskaan niin ennen kaikkea pään pitää olla kunnossa. Ja kyllähän mä sen tiedän. Niinkun se joku sanonta menee: Happy swimmer is a fast swimmer. A quess I'm not happy then. Ei vaan kyllä mä oon. Uudet ihmiset ympärillä ja uus ilmapiiri.. eikä sada vettäkään tai oo pimeetä niin usein ;) Oikeestaan luulen, että mulla oli vaan joku hullun surullinen masennus viikko toi koko kisa viikko ja mun ajatus oli jossain ihan muualla kun uinnissa. Kuten siinä, että pääsen ihan kohta kotiin!! Ei vaan... Mulla oli vähän itsetunto ongelmia ja en oikein ollu luottavainen itteni suhteen ja näin kaikki muut parempina, vahvempina ja nopeempina, kun itteni. Eli oikeestaan peli oli jo hävitty ennen, kun edes hyppäsin altaaseen. En vaan jotenkin saanu päätä yhtään kasaan noille vapari matkoille ja tuloksissahan se ihan suoraan näky. Toisin kun rinuleissa. Lähin vaan sillä ajatuksella, ettei mulla oo mitään hävittävää ja ennen kaikkea lähin myös pitämään hauskaa... koska rinulin uiminen on vaan jotenkin niin paljon rennompaa...
           No tän viikon oon nyt sitte reenaillu taas kovaa ja on ihan oikeestaan kulkenukki hyvin. Oon sitä kautta saanu päätä kuntoon ja musta alkaa tuntua siltä, että EM kisat puolassa tulee ihan hyvään paikkaan. Kerroin mun itseluottamus ja itsetunto ongelmista mun valmentajalle rakkaalle Lancelle ja sen kanssa juteltiinkin pitkät tovit ja pidettiin oikein palaverikin aiheesta. Parasta tässä on se, että sain oikeestaan heti jo vähän lisää itseluottamusta. Erityisesti muhun kolahti Lancen kysymys/kommentti kun kerroin sille, että en koe olevani nätti, laiha tai hyvän näkönen. Tässä siis pätkä keskustelua...

Lance: Mikä on joka tytön unelma??
Marre: Hmm... no en mä tiedä...
Lance: No mikskä sä pukeuduit Halloweeninä??
Marre: Barbieks...
Lance: Nii nimenomaan.. Jokaisen tytön unelma olis olla pitkä, laiha ja blondi. Ja mitä sä oot??
Marre: Nii no....
Lance: Pitkä, Laiha ja Blondi. 

... toisaalta en mä tiedä onks toi musta niin kiva kohteliaisuus tai että tuntuuko musta nyt siltä, että oon barbi, mutta kyllä musta toi oli ihan hyvä ja hauska pointti... toisaalta en kyllä usko että se on kaikkien unelma.. ehkä jenkeissä, mutta täälä suurin osa onkin brunetteja ja lyhyitä. No joo anyways.. musta oli hauska vähän jutella sen kanssa ja avautua mun asioista. Koska mun suurin ongelma on ehkä se, etten viihdy kropassani ja kuvittelen, että oon ruma, läski ja ällöttävä. Tartten vaan jonkun sanomaan aina välillä jotain muuta, että tajuaisin ettei se ehkä ookkaan totta.
        Mut joo tän ihanan itsetunto lässytyksen jälkeen voisinkin mennä sitten tähän loppuviikkoon ja siihen kuinka ilonen oon, että on thanksgiving holidays!!! Ette uskokkaan kuinka paljon nautin siitä, että meijän kämpässä on vaan minä ja Kätlin. Meillä on myös auto käytössä ja päästään ihan minne vaan ja ihan koska tahansa. Esimerkiks niinkun tänään. Aamun treenin jälkeen päädyttiin ihan vaan huvikseen ajamaan New Orleanssiin ja takasin... Ajeltiin siis sellanen noin tunti puoltoista suuntaansa ja vietettiin sielä suurin piirtein saman verran ihan vaan paikkoja katellen ja aurinkoisesta säästä nauttien. Lisäks vielä illalla katottiin täälä meijän kämpillä leffaa ja tehtiin itellemme oikein kunnon gourmeeee illallinen. Tortilloja. Voin ihan hyvällä omatunnolla kuitenkin sanoa, että tää oli ehkä mun hauskin ja miellyttävin päivä täälä tähän mennessä. Keli oli hyvä, seura oli hyvää ja treenikin oli ihan mieluisa vaikka ei se ihan nappiin mennykkään, mutta jälki fiili oli hyvä. Ja ennen kaikkea mun pään kannalta tällä päivällä oli suuri merkitys. Nyt mulla on sellanen olo, että oon valmis skabaamaan vaikka ketä vastaan ja mun palava halu näyttää mistä mut on tehty on taas täällä. Eli ihan näin yhen hyvän ja mieleisen päivän ansiosta Marre is again BACK IN BUSSINES!! Eli toivottavasti sanonta pitää paikkansa ja "Happy swimmer is a fast swimmer" !! Ei mulla tällä erää muuta kun että tässä vielä pari kuvaa meijän reissulta...

40km pitkä silta järven poikki New Orleansiin...

...joillekkin vähän isompi juhla kun toisille...
...tää silta tuntu kyllä siltä, ettei se koskaan lopu...

...niille jotka ovat täällä syödäkseen...
...ihan vaan kirkko, jossei joku huomannut..


... ja vielä vähän New Orleansin keskustaa...

torstai 10. marraskuuta 2011

Bama viikolta Tennesseehen!

Noniin on taas se aika viikosta, että mulla on aikaa kirjotella jotain mitätöntä tänne blogin puolelle. Elikkä viime viikolla meillä oli täälä LSU:ssa sellanen yleisesti nimellä tunnettu Bama week. Nimi tulee siis siitä, että niin me uimarit kun jefut saatiin molemmat vastaamme University of Alabama. Ensin perjantaina me voitettiin Alabama tyttöjen osalta 175-125 ja poikien osalta 151-149. Mun osalta kisat meni ihan hyvin. Ilman herkistelyä tai mitään kevennystä uinti tuntu ihan hyvältä ja ajatkaan ei ollu ihan surkeita. Hyvää tossa uinnissa on se, että se alkaa pikkuhiljaa kokoajan tuntua paremmalta ja paremmalta eli loppukautta odotellessa ja sitä hetkeä, kun pääsee vähän herkisteleen näitä mun ylitsepääsemättömiä jumeja pois! Mutta niin myös meidän jefut voitti siis Alabaman ja peli oli ihan uskomatonta katottavaa, vaikka mä en niin tosta fudiksesta ookkaan vielä innostunu... Koko peli oli tosi tasanen ja ratkasut tapahtu ihan vasta loppuminuuteilla ja voitto tuli LSU:hun 9-6.
      Sitten mennäänkin tähän ja ens viikkoon... Alku viikko mulla on aikalailla menny vaan lepäillessä ja treenaillessa... koulussa on kyllä ollu aika paljon hommaa, mutta oon silti yrittäny keskittyä vähän palautumiseen.. Sain myös sunnuntaina itelleni uudet ravitsemusohjeet joita alotin noudattaan maanantaina! Tavotteena mulla on vähän pudottaa rasvaprosenttia, saada lisää lihasta ja vähän parantaa mun palautumista ja jaksamista! Ajattelin, että kun kerran reeni on hyvää ja muutenkin tuntuu, että elämä on mallillaan ni miks ei sitä sitten laittais kaikkia osa alueita kuntoon... Ja joo takasin tähän viikkoon ja ens viikkoon niin nyt loppuviikosta luulen, että altaan puolella me aletaan vähän keventää ens viikon kisoja varten. Kisat on siis Tennessee Invite, jossa aamun alkuerät uidaan pitkällä ja illan finaalit lyhyellä. Ootan ihan innolla tavallaan, että millasia pitkän radan aikoja sieltä tulee tälläsellä kahen päivän herkistelyllä/kevennyksellä. Luulen, että mun kisaohjelmassa on taas perinteiseen tyyliin ne 100vu ja 50vu, mutta muista lajeista  mulla ei nyt oo minkäänlaista hajua. Voi olla, että sieltä tulee 100ru tai jotain, mutta sen näkee sitten ens viikolla.
      Ajattelin tähän loppuun vielä linkittää videon siitä LSU vs Alabama pelistä tai parhaista hetkistä sen aikana ja sitte yhen loisto biisin jolla valmistaudun ens viikon kisoihin! ;) (Lotta tää biisi on erityisesti sulle, koska musavideosta löytyy mun hyvinkin toden näköset muuvit kokoontumisessa ja plus sanat "drop and gimme 50" tavallaan sopii enne finstaa, koska ensin toi "drop" sielä kokoontumisessa ja sitte "gimme 50" sielä altaan puolella )

Ei mulla nyt taas muuta, mutta nauttikaamme kaikki elämästä ja kirjottelen varmaan taas uudestaan kuulumisia noin viikon kuluttua kun palailen taas kotiin Tennesseestä!

XOXO,

Marre

tiistai 1. marraskuuta 2011

Pientä tekstin tynkään vähän pidemmän tauon jälkeen...

Noniin ajattelin, että välillä olis varmaan ihan hyvä kirjottaa tännekkin vähän kuulumisia! Eihän täälä mitään ihmeitä nyt pariin viikkoon oo tapahtunu, mutta eiköhän tästä nyt silti jonkunlainen teksti saada aikaan.
       Lähetään nyt liikkeelle vaikka uinnista. Oon saanu nyt tekniikan aika hyvin kohdalleen ja ajat altaassa alkaa olla sitä luokkaa, että kohta kehtaa jo kisaillakkin. Tulossa onkin onneks parin viikon päästä tän syyskauden pääkisa, elikkä tennessee invite. Luulen, että sielä mun ohjelmassa on ainakin 50 ja 100vu. Jos hyvin käy niin ehkä jopa 100ru tai toivottavasti ainakin viestissä 50ru. 
       Oon siis ihan nyt innostunu tosta rintauinnista ku oon oppinu vähän uimaan sitä... oon edenny mielestäni jo vähän niitä kuuluisia "rintauinnin alkeita" pidemmälle. Ollaan tehty hyviä otteen haku drillejä ja power towerin avulla oon saanu vähän lisää voimaa mun vetoon. Kun nyt aloin puhua tekniikasta, niin kerrotaan nyt samalla, että missä mennään vaparin osalta. Elikkä ollaan nyt keskitytty avaamaan mun vetoa ja se alkaa oikeestaan tuntua tosi hyvältä. Luulen, että kun saan vähän lisää kovia vetoja ja herkkyyttä kehiin, niin eiköhän tolla ainakin johonkin päästä! Oon nimittäin oppinu uimaan taas vähän isommin, eli oon melkein päässy eroon mun suppu tekniikasta (jos joku mun vanhoista valmentajista tai oikeestaan ihan kuka valmentajista vaan joka nyt mun uintia on yhtään seurannut lukee, niin ymmärtää varmaan mistä on kyse). Ja muistaakseni vuonna 2009 uin melko isosti / leveesti / suorinkäsin. Eli toivottavasti tässä nyt ollaan menossa hyvään suuntaan. Ainakin siltä musta nyt tuntuu. 
        Oon myös ilonen siitä, että oon saanu mun päänkin vähän parempaan kuntoon. Jossain vaiheessa mulla nimittäin oli sen kanssa pieniä ongelmia, ei niinkään motivaatio mutta lähinnä itseluottamuksen kanssa ja se jonkun verran häiritsi mun uintia, mutta ei enään. Tällä hetkellä mun olo on luottavainen ja uskon pystyväni hyviin suorituksiin myöhemmin kaudella. Toivottavasti vaan jossain vaiheessa pääsisin antaan myös näyttöjä tulevia olympialaisia ajatellen. Mulla on sellanen olo, että tänne jenkkeihin lähtö tuli just oikeeseen aikaan, koska enhän mä täälä oikeestaan mitään muuta tee kun treenaa... Koulu on tossa sivussa, mutta yks tunti päivässä ei ihan hirveitä verota. Päivät menee lähinnä treenien, päikkäreiden ja syömisen parissa! :D Eli tavallaan ihan samaan tyyliin kun leireillä.
            Aloin tossa toissapäivänä katella kalenteria ja laskeskella päiviä ja miettiä, että mitä kaikkea mun pitää tässä lähiaikoina tehä ja huomasin, että herran jestas mähän oon täälä enää KUUKAUDEN ennen kun tuun takas kotiin! Ja sitte pääsen viettään joulua mun maailman ihanimman ja parhaan perheen kans! :) Nii ja aww nään tietysti myös mun maailman parasta juoruämmä ystävää, Juulia, pitkästä aikaa. Ja mehän hienosti jo sovittiin, että kun  12 tai 13pvä tuun, niin palautellaan heti mieleen kaikki mitä ollaan totuttu tekeen samalla, kun ollaan juoruiltu... Eli käytännössä syöty hyvää ruokaa tai shoppailtu! 
        Ajattelin kirjottaa vähän koulustakin (äitille ja iskälle, ettette luule, että mä en käy koulua ollenkaan). Viime viikko meni oikeestaan aika kivasti, koska mun kaikki enkun tunnit oli peruttu ja ainoot tunnit mitä mulla oli, oli geologiaa! Eli kaks tuntia viime viikolla koulua oli harvinaisen raskasta! Toisaalta koko viikko meni lähinnä miettiessä, että mikskä sitä pukeutuis Halloweenina, joka täälä siis on hieman isompi juttu, kun suomessa. Alkuun mulla ei ollu mitään hajua mitä mä laittaisin päälleni ja sitte loppuviikosta, kun kyselin porukalta, niin kaikilla oli jo asu tiedossa, mulla taas ei edes torstaina ollu mitään hajua. No päädyttiin sitten yhen mun uinti kaverin kanssa hyvään ratkasuun, kun kummallakaan ei ollu mitään hyviä ideoita, eli oltiin Barbie ja Ken! Kaikki täälä oli sitä mieltä, että meijän ei edes pitäis miettiä mitään muita vaihtoehtoja vaan päätyä suoraan tohon, koska se oli kuulemma täydellinen!  Ja tässä vähän kuvamateriaalia siitä:D

Huomatkaa Andrewn kyltti "I'm with Barbie" jonka se laitto siks, että kun se istuu jossain yksin niin kaikki ymmärtää, että se  on Ken ei homo.
No joo tää nyt oli ehkä mun huonoin teksti ikinä, mutta lukuisien kirjotus kehotusten ahdistamana päädyin kuitenkin kirjottamaan jotain. No ens kerralla vähän parempi teksti ja ehkä jo vähän lyhyemmän ajan päästä. Ajattelin, että voisin taas viikonloppuna yrittää kirjottaa lisää. Onpahan ainakin sitte jotain sanottavaa, kun perjantaina meillä on taas skaba ja tällä kertaa Alabamaa vastaan. Eli toivottakaa onnea ja kuulumisiin, XOXO (koska katon tässä samalla telkkarista Gossip Girliä!)